Araljärvi on laskujoeton suolajärvi Keski-Aasiassa Kazakstanin ja Uzbekistanin alueella. Järven pinta-ala oli aikoinaan 67 449 neliökilometriä, ja se oli maailman neljänneksi suurin järvi.
Siihen aikaan elinvoimainen Aral järven laivasto palveli merellä ja joella Termezin ja Aralskin reitillä. Paikalliset ihmiset ruokkivat omissa kanaloissa luonnonvaraisia fasaaneja. Rakastuneet valkojoutsen parit talvehtivat lukuisissa Aralin ympäristö järvissä. Valkoiset lokit saattoivat valkoisia laivoja Aral- järven horisontissa. Kauniit gasellit asuivat Kizil-Kum alueella ja nopeat antiloopit hyppivät Usjurtin laajoilla aroilla.
Mutta tämän monimuotoisen sivilisaation loppu sinetöityi neuvostoaikana 1960 – 1970 luvuilla. Tuolloin puuvillanviljelyyn tarvittavaa vettä alettiin ottaa Araljärveen laskevista joista Amudarjasta ja Syrdarjasta, samaan aikaan kun jokiin laskettiin teollisuuden myrkyllisiä jätteitä.
Jo vuoteen 1987 mennessä noin 60 prosenttia järvestä oli kuivunut, ja järven veden pinta oli laskenut 14 metriä. Lisäksi järven suolapitoisuus oli kaksinkertaistunut tuhoten järven kalakannan ja sen varassa toimineen teollisuuden. Araljärveä ympäröivien alueiden myrskyjen voidaan sanoa olevan myrkyllisiä. Tähän on syynä se, että alueelle kertyneet kemialliset ympäristömyrkyt kulkeutuvat tuulen mukana ympäriinsä. Ihmisten odotettu elinikä on huomattavasti alhaisempi järven ympäristössä kuin kauempana muilla alueilla.
Järvi on 50 vuodessa kutistunut vain neljännekseen alkuperäisestä koostaan.
”Aral-järvi ympäristökatastrofi” -valokuvanäyttelyn valistuksella haluamme tuoda suomalaisen yleisön tietoisuuteen maailman laajuiset ympäristöongelmat. Koska Aral- järven tarina on tuttu ja niin surullinen monelle länsimaalle. Samalla näyttely on muistutus siitä, että miten hauras ja haavoittuvainen on meidän maapallo.
Järjestäjät: Keski-Aasian kansojen yhdistys Julduz ry
Tiedustelut:
Mavlouda Peiponen
mavlouda@msn.com
+358 50 368 3361